Valtion lainanoton suunnitteluun ja ajoitukseen vaikuttaa vuositasolla useampi tekijä.
Valtion lainanotto perustuu valtion talousarvioon ja kuluvan vuoden aikana tehtäviin lisätalousarvioihin, joissa alkuperäisen talousarvion määriä tarkennetaan, varaudutaan uusiin menoihin tai otetaan huomioon muutokset tuloarvioissa. Talousarvion tarkasteluajanjakso on kalenterivuosi.
Talousarvio tasapainotetaan nettolainanotolla, joka on ”lisälainaa”, jolla valtionvelka kasvaa vuosittain. Lisäksi valtion tulee rahoittaa erääntyvät velan kuoletukset. Nettolainanotto ja kuoletukset ovat yhteensä bruttolainanotto eli velanotolla rahoitettava osuus.
Lainanoton suunnittelu aloitetaan tekemällä arvio pitkän (yli vuoden pituisen) ja lyhyen lainanoton osuudesta. Pitkän lainanoton osalta arvioidaan ensin uusien viitelainojen määrä ja koko. Tätä kirjoittaessa niitä tehdään kolme vuodessa: yksi pitkä (maturiteetiltaan 15–30 vuotta), yksi 10-vuotinen laina ja yksi 5–7 vuoden laina. Lisäksi arvioidaan viitelainojen huutokauppojen lukumäärä, jotka jaetaan melko tasaisesti kalenterivuodelle. Vieraan valuutan määräistä lainanottoa toteutetaan, jos kustannustaso valuuttasuojauksen jälkeen suhteessa euromääräiseen varainhankintaan on kilpailukykyinen.
Lyhyt lainanotto toteutetaan etukäteen ilmoitettuina huutokauppoina tai erillisinä liikkeeseenlaskuina. Lyhytaikaisen lainanoton huutokaupat jaetaan samoin kuin pitkässä lainanotossa melko tasaisesti kalenterivuodelle. Erilliset liikkeeseenlaskut toteutetaan rahoitustarpeen mukaan.
Talousarvio laaditaan edellisen vuoden syksyllä ja sitä täydennetään lisätalousarvioissa kuluvan vuoden aikana. Kun uusi lisätalousarvio julkistetaan, päivitetään lainaottosuunnitelma vastaamaan uutta lainanottotarvetta.
Toteutunut lainanotto on vuodesta 2011 jäänyt budjetoitua pienemmäksi
Loppusyksyllä, lähellä vuoden vaihdetta, Valtiokonttori tekee valtion kassaennusteen perusteella arvion, voidaanko osa lainanotosta jättää toteuttamatta. Vuodesta 2011 Valtiokonttori on joka vuosi voinut jättää osan talousarvion lainanotosta toteuttamatta, koska valtion kassatilanne on ollut vahva ja maksuvalmius hyvä. Toteutumattoman lainanoton määrät ovat olleet 0,7-7,9 miljardin euron välillä.
Alla olevasta kuvasta näkyvät vuositason muutokset.
Syyt, minkä vuoksi toteutunut lainanotto on poikennut talousarvion ja täydentävien lisätalousarvioiden lainanotosta, ovat vaihdelleet vuosittain.
Vuonna 2021 budjetoidun ja toteutuneen lainanoton ero oli poikkeuksellisen suuri, 7,9 miljardia euroa. Lähes kahdeksan miljardin ero johtui pääosin seuraavista seikoista:
- Valtion tulojen osalta vero- ja sekalaiset tulot olivat ennakoitua suuremmat ja toteutuneita menoja oli ennakoitua vähemmän. Tämän vaikutus oli nettona 2,6 mrd. euroa.
- Valtion virastojen ns. siirrettyjen määrärahojen muutos oli vuonna 2021 suuri, noin 2,4 mrd. euroa. Siirretyt määrärahat ovat edelliseltä vuodelta käyttämättä jääneitä määrärahoja.
- Vuoden 2021 aikana Valtiokonttori pienensi koronavuonna 2020 kasvatettua valtion kassaa noin 2,5 mrd. euroa.
Kuluvan vuoden lainanotto on edennyt suunnitelmien mukaan. Koko vuoden 2022 lainanoton toteuman ennakointia vaikeuttaa kuitenkin kolmannessa lisätalousarviossa myönnetty 10 mrd. euron laina- ja takausohjelma energia-alalle. Kyse on viimesijaisesta rahoitusvaihtoehdosta, joten on epävarmaa, kuinka paljon sitä tullaan käyttämään.