Kun luottoluokituksen lasku on markkinoiden odottama, se ei yleensä aiheuta suurta hinnoitteluliikettä. Markkinat hinnoittelevat riskien kasvun etukäteen.
Luottoluokituksilla on perinteisesti ollut merkittävä rooli rahoitusmarkkinoilla. Aikoina, jolloin talous- ja velkatiedon hankkiminen oli kallista ja hidasta, luottoluokittajat tarjosivat sijoittajille keskitetyn ja standardoidun riskinarvion. Pankit ja instituutiot nojautuivat näihin arvioihin, koska oman luottoriskianalyysin tekeminen oli monille käytännössä mahdotonta.
Nykyään tilanne on toinen. Reaaliaikainen markkinadata, laajat tietokannat ja analyysityökalut ovat kaikkien sijoittajien saatavilla. Markkinat seuraavat samoja velka- ja talousindikaattoreita kuin luottoluokittajat ja hinnoittelevat luottoriskiä jatkuvasti. Luokituspäivitys on siinä mielessä ”myöhässä”, että se lähinnä vahvistaa hinnoissa jo olevan tiedon.
Luokitus vaikuttaa silti sijoittajakuntaan. Osalla instituutioista on luottoluokitukseen sidottu sijoituspolitiikka, joka sallii sijoitukset vain tietyn luokitustason velkakirjoihin. Jos luokitus alittaa rajan, osa sijoittajista poistuu. Toisaalta korkeampi tuottotaso houkuttelee uusia ostajia – hinta joustaa, ja markkina löytää uuden tasapainon.
Luokituksen laskun välitön vaikutus oli vähäinen
Luottoluokituslaitos Fitchin 25.7.2025 tekemä päätös laskea Suomen valtion luottoluokitus tasolle AA on esimerkki siitä, ettei odotettu luokituslasku aiheuttanut suurta hinnoitteluliikettä. Fitch oli muuttanut Suomen luokituksen näkymät negatiiviseksi jo vuonna 2024. Markkinat olivatkin hinnoitelleet Suomen luottoriskin jo aikaisemmin samalle tasolle kuin esimerkiksi Itävallan riskin, jonka luottoluokituksen Fitch laski vastaavalle AA-tasolle alkukesästä. Luokitusten laskun vaikutus Suomen korkoeroon suhteessa verrokkimaihin oli hyvin vähäinen. Tästä esimerkkinä alla olevassa kuvaajassa vertailtu Suomen ja Saksan korkotasoa.
Kuvio 1. Suomen ja Saksan 10 vuoden valtionlainojen korko. Lähde: Bloomberg
Pidemmällä aikavälillä tarkastellen Suomen suhteellinen lainakustannus – erityisesti valtionlainojen riskilisä eli korkoero useisiin verrokkimaihin – ehti nousta jo ennen päätöstä. Tämä johtuu siitä, että Suomen talouden näkymät ovat heikentyneet suhteellisesti jo pidempään. Korkoeron nousu heijastaa velkaantumista ja talousnäkymiä, jolloin luokitusmuutos on pikemminkin seuraus kuin syy.
Poikkeuksia toki on. Pienemmille ja vähemmän seuratuilla liikkeeseenlaskijoilla luokitus voi lisätä näkyvyyttä ja likviditeettiä, mutta suurille ja jatkuvasti seurattaville valtioille, kuten Suomelle, luottoluokituksen lisäarvo markkinahinnoittelussa on nykyään varsin rajallinen.
Korkotaso vs. riskpreemio
Kun arvioidaan valtion korkokustannuksia, on erotettava toisistaan yleinen korkotaso ja riskilisä suhteessa turvalliseen verrokkiin, kuten Saksaan.
Yleinen korkotaso elää keskuspankkipolitiikan ja inflaatio-odotusten mukana, eikä se kerro yksittäisen lainanottajan riskistä. Luottoluokituksen muutos taas liittyy nimenomaan riskilisään. Hyvän luottokelpoisuuden mailla korkoeroliike on usein pieniä prosentin osia, kun taas yleisen korkotason muutokset voivat olla useita prosenttiyksiköitä.
Tätä on havainnollistettu alla vertailemalla Suomen ja Saksan korkotasoa viimeisen viiden vuoden aikana. Suomen ja Saksan välinen korkoero on itse asiassa viimeaikoina kutistunut, mikä liittyy todennäköisesti enemmän Euroopan poliittiseen tilanteeseen ja Saksan talouden näkymiin kuin Suomen luottokelpoisuuteen.
Kuvio 2. Suomen ja Saksan korkoero sekä yleisen korkotason kehitys. Lähde: Bloomberg
Yleisessä keskustelussa korkotaso ja riskilisä menevät silti toisinaan sekaisin: valtion velan korkokustannuksen nousu saatetaan tulkita heikentyneiksi näkymiksi tai luottoluokituksen laskun seuraukseksi, vaikka todellisuudessa kustannusten kasvu johtuu usein lähes kokonaan euroalueen korkotason yleisestä noususta.