Rahoitusriski jaetaan riskienhallinnassa maksuvalmiusriskiin ja jälleenrahoitusriskiin. Ensin mainitulla tarkoitetaan lyhytaikaiseen maksuvalmiuteen liittyviä riskejä eli käytännössä sitä, kuinka paljon valtiolla on rahoitettavaa lyhyellä aikavälillä verrattuna sen likvideihin sijoitusvaroihin ja varainhankintakykyyn. Jälleenrahoitusriski mittaa sitä, kuinka paljon uudelleenrahoitettavaa valtiolla on pidemmällä, yli vuoden aikajaksolla.
Maksuvalmiusriskiä Valtiokonttori hallitsee pitämällä yllä varainhankintakykyä sekä kassapuskuria. Valtiovarainministeriön velanhallinnan määräyksessä on asetettu minimitavoiteaika, jonka ajan valtion tulee kyetä suoriutumaan tiedossa ja odotettavissa olevista velvoitteistaan ilman uutta lainanottoa.
Maksuvalmiusriskin käytännön hallinta perustuu koko valtiosektorin kattavaan kassaennustejärjestelmään, jonka avulla valtion kirjanpitoyksiköt ennustavat tulonsa ja menonsa Valtiokonttorille. Valtiokonttorin kassanhallinta perustuu tällä tavoin muodostettuun ennusteeseen kassan riittävyydestä. Valtiovarainministeriön määräyksen mukaisesti Valtiokonttori turvaa maksuvalmiutta pääasiallisesti sijoittamalla kassavarat valtion tileille Suomen Pankkiin. Kassavaroja voidaan sijoittaa myös muihin vähäriskillisiin sijoituskohteisiin.
Valtiokonttori hallitsee jälleenrahoitusriskiä ennen kaikkea pyrkimällä välttämään suuria lainojen takaisinmaksun erääntymiskeskittymiä. Tälle on asetettu rajoitteita valtiovarainministeriön velanhallinnan määräyksessä. Jälleenrahoitusriskiä voidaan vähentää myös hajauttamalla varainhankintaa instrumenteittain, sijoittajatyypeittäin ja maantieteellisesti. Tämä vähentää yksittäisiin rahoituslähteisiin liittyviä riskejä sekä parantaa lainojen likviditeettiä ja houkuttelevuutta sijoittajille.