Rahoitusriski

Rahoitusriski on rahoitukseen saatavuuteen tai sen ehtoihin liittyvä riski. Se jaetaan maksuvalmiusriskiin (korkeintaan 12 kuukautta) ja jälleenrahoitusriskiin (yli 12 kuukautta).

Lyhytaikaista maksuvalmiusriskiä Valtiokonttori hallinnoi ylläpitämällä sijoitettua likviditeettipuskuria ja ottamalla lyhytaikaista velkaa. Likviditeetin hallinta perustuu Valtiokonttorin ylläpitämään koko valtiosektorin kassaennustejärjestelmään. Valtion virastojen toimittaminen ennustetietojen perusteella Valtiokonttori joko sijoittaa ylimääräisiä kassavaroja tai hakee markkinoilta lyhytaikaista rahoitusta.

Valtio painottaa sijoituksissaan luottoriskittömiä vaihtoehtoja, kuten vakuudellista sijoittamista. Lyhytaikaisina varainhankintamuotoina ovat muun muassa valtion velkasitoumukset, joita voidaan laskea liikkeeseen sekä euro- että dollarimääräisinä sekä muut lyhytaikaiset lainat.

Pitkäaikaista uudelleenrahoitusriskiä Suomen valtio hallitsee hajauttamalla varainhankintaansa juoksuajoiltaan, instrumenteiltaan ja sijoittajapohjaltaan hallitakseen pitkäaikaista uudelleenrahoitusriskiä. Valtiokonttori toteuttaa varainhankinnan siten, että takaisinmaksuaikataulu on tasainen, jolloin ajallisia riskikeskittymiä ei pääse syntymään. Uusien lainojen liikkeeseenlaskujen yhteydessä varmistetaan, että lainoilla on maantieteellisesti ja sijoittajatyypeittäin laaja sijoittajakunta. Lisäksi varainhankinnassa käytetään erityyppisiä lainanottoinstrumentteja.

Valtion varainhankinta pohjautuu markkina- ja sijoittajalähtöiseen viitelainastrategiaan, joka turvaa hyvinkin suurten rahoitustarpeiden tehokkaan toteutuksen. Valtio laskee liikkeeseen uusia viitelainoja, jotka ovat pääasiassa juoksuajoiltaan keskipitkiä (noin 5 vuotta) ja pitkiä (yli 10 vuotta) ns. syndikoiduilla järjestelyillä. Valtio voi ostaa velkaa myös takaisin jälleenrahoitusriskiä vähentääkseen.

 

, Päivitetty 2.5.2019 klo 15:33