Suomen suunta Natossa

Suomen kannalta on oleellista, että Natossa arvostetaan nyt kansallisen puolustuksen merkitystä. Monet Nato-maat katsovat suuntaamme ja toivovat ottavansa oppia Suomelta, kirjoittaa vanhempi tutkija Iro Särkkä.

Suomen kylmän sodan jälkeisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut kaksi käänteentekevää hetkeä – ensimmäinen, kun Suomesta tuli EU:n jäsen ja toinen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ja Suomi haki Nato-jäsenyyttä. Se ei kuitenkaan ollut Suomi, joka valitsi sopivan hetken liittyäkseen Natoon, vaan hetki, joka valitsi Suomen. Suomelle tämä hetki liittyä oli samalla huonoin ja paras mahdollinen. Huonoin, koska Euroopassa oli sota ja turvallisuuspoliittinen tilanne ennalta-arvaamaton. Mutta samalla se oli mitä sopivin, sillä yhteinen puolustus ja pelote oli palannut liittokunnan toiminnan keskiöön.

Suomelle nyky-Nato sopii edeltäjää paremmin. Ennen Ukrainan ensimmäistä sotaa Ukrainassa Nato keskittyi lähes kahden vuosikymmenen ajan kriisihallintaan ja laaja-alaisten kumppanuuksien kehittämiseen. Vuoden 2014 Venäjän Krimin valtauksen jälkeen tilanne muuttui, mutta todellinen herätys monissa Nato-maissa tapahtui vasta helmikuussa 2022 Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa.

Suomen kannalta on oleellista, että Natossa arvostetaan nyt kansallisen puolustuksen merkitystä. Monet Nato-maat katsovat suuntaamme ja toivovat ottavansa oppia Suomelta. Kansallisen puolustuksemme kulmakivet – yleinen asevelvollisuus, kokonaismaanpuolustus, laajamittainen yhteiskunnan kriisinsietokyky ja korkea maanpuolustustahto – ovat niitä keskeisiä tekijöitä, joista monet Nato-liittolaisistamme vain haaveilevat. Mielipidetutkimusten mukaan jopa noin 80 % suomalaisista on valmis puolustamaan Suomea aseellisesti tai osallistumaan maanpuolustuksen tehtäviin, mikä tekee Suomesta erityistapauksen läntisen maailman mittakaavassa.

Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii Suomelta merkittävää taloudellisesta panostusta myös tulevaisuudessa. Suomen tulee täyttää Naton 2 %:n tavoitetaso BKT:stä puolustusmenoihin pysyvästi, jotta se kykenisi vastaamaan vaativan turvallisuusympäristön asettamiin vaatimuksiin osana Naton yhteistä puolustusta.

Vaikka liittokunnan jäsenenä keskitymme erityisesti Suomen ja Pohjolan puolustamiseen, kansallisessa ajattelutavassamme on tapahduttava jonkinasteinen kulttuurillinen muutos.

Vaikka liittokunnan jäsenenä keskitymme erityisesti Suomen ja Pohjolan puolustamiseen, kansallisessa ajattelutavassamme on tapahduttava jonkinasteinen kulttuurillinen muutos. Joudumme mahdollisesti liikkumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle, uusiin toimintaympäristöihin ja kehittämään kumppanuuksia maihin, joiden kanssa emme ole tottuneet aikaisemmin tekemään yhteistyötä.

Liittokunnan jäsenenä Suomen tulee valmistautua osallistumaan sekä Naton rauhan, että sodan ajan operaatioihin niin Suomen lähialueilla kuin kauempanakin. Pitääksemme tekemistämme sitoumuksista kiinni puolustusjärjestelmämme keskeisiä toimintaperiaatteita kuten yleistä asevelvollisuutta, voidaan joutua uudistamaan. Naton jäsenenä Suomen tulee näyttää lippua myös niissä̈ liittokunnan osissa, jotka eivät kansallisen turvallisuuden kannalta ole oleellisimpia.

Vastaavasti Suomen tulee olla uskottava toimija liittokunnan yhteisen puolustuksen toimeenpanossa. Koska olemme paitsi pohjoinen, mutta Naton reunavaltio, Suomen tulee valmistautua ulkoisen avun vastaanottamiseen. Liittokunnan jäsenenä emme vain pidättele ja puolusta, vaan luomme tarvittavan pelotteen yhdessä muiden liittolaisten kanssa.

Suomen Nato-jäsenyyden nopean toteutumisen mahdollisti pitkä, lähes kolmekymmentävuotinen rauhankumppanuus, osallistuminen Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja erinomaiset suhteet keskeisiin liittolaisiimme. Nyt lähes vuosi Nato-jäsenyyden täyttymisen jälkeen Suomen Nato-profiilin hiominen kuitenkin vasta alkaa. Turvallisuuspoliittisen keskustelun asialistalle on tulossa monia uusia ja kiperiä kysymyksiä. Suomen rooli Naton ydinasepolitiikassa on yksi niistä.

Nato-integraatiossa tarvitsemme aikaa, mutta nähdäkseni Suomella on kaikki edellytykset, kyky ja tahto tavoitteidemme täyttämiseksi. Turvallisuuspoliittisena toimijana Suomen tulee miettiä, miten kehitämme liittokunnan yhteistä puolustusta ja mitä ovat ne erityisosaamisalueet, joiden kautta tuotamme suorituskykyjä yhteiseen hyvään.

Suomelle keskeisimmän viiteryhmän muodostavat edelleen Pohjoismaat.

Nato-jäsenyys ei muuta koko vuosikymmeniä rakennettua turvallisuuspoliittista linjaamme, mutta se tuo meidät kiinteäksi osaksi läntisten liittolaisten viiteryhmää. Suomelle keskeisimmin viiteryhmän muodostavat edelleen Pohjoismaat. Olemme kaikki arktisia valtioita, jaamme yhteisen toimintaympäristön ja erityisen kylmät olosuhteet. Yhteiskuntamme ovat vahvoja sääntöpohjoisen järjestyksen liberaaleja demokratioita ja meillä on pitkäaikainen kokemus yhdessä toimimisesta. Pohjoismaiden lisäksi suhteemme Yhdysvaltoihin vahvistuu merkittävällä tavalla kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen allekirjoittamisen myötä.

Millainen valtio Suomi tulee Natossa olemaan? Ei ehkä perinteinen lääkäri tai sillanrakentaja, mutta verkostojen luoja ja yhteensovittaja muuttuvassa maailmanjärjestyksessä. Olemme luotettava, tunnollinen, jalat maassa -tyyppi, joka tunnistaa omien kyvykkyyksiensä rajat. Tärkeintä on, että olemme kestäviä niin sanoissa kuin teoissamme. Nyt tarvitaankin vahvaa poliittista johtajuutta, suunnan osoittamista – mihin ja miten luotsata Nato-Suomi, kuitenkin tietoisena maantieteemme asettamista reunaehdoista.