Suomi on tällä hetkellä yksi EU:n ikääntyneimmistä maista, mutta 25 vuoden päästä enää lähellä keskiarvoa. Työn tarjontaa tukevat uudistukset ja kestävä eläkejärjestelmä lieventävät ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia talouteen.
Väestön ikääntyminen on globaali megatrendi, eli se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. Modernin ajan ensimmäinen nopeasti ikääntynyt yhteiskunta oli Japani, jonka matelevaa talouskasvua on seurattu 1990-luvulta alkaen. Japanin jälkeen toinen nopeasti ikääntyvä kehittynyt talous on ollut Suomi, jonka vanhushuoltosuhde lähti kiihtyvään kasvuun vuonna 2010.[1] Vanhusväestön määrä on kasvanut noin 430 000 henkilöllä vuodesta 2010 vuoteen 2024, mikä on valtava muutos pienessä maassa. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan työllisten määrä on kasvanut vain liki 100 000 eli keskimäärin 0,3 prosenttia vuodessa.
Kun työllisten määrän hidas kasvu ennakoi heikkoa talouskasvua, tarvittaisiin sen kiihtymiseksi tuottavuuden kasvua, joka Suomessa on jäänyt vaatimattomaksi. Palkkasumman hidas kasvu on johtanut verotulojen maltilliseen kasvuun ja julkisen talouden ongelmiin. Suomen julkinen talous onkin velkaantunut voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana.
Kuviossa esitetään vanhushuoltosuhde valikoiduissa maissa 2000-2050.
Johtopäätös on selvä: 2010-luku oli Suomelle väestörakenteen näkökulmasta poikkeuksellisen raskas vuosikymmen, mikä heijastui talouskasvuun ja julkiseen talouteen. Samalla juuri tämä vaihe on suurimmaksi osaksi takanapäin ja tämä on keskeinen viesti Suomen tulevaisuudelle.
Kuinka väestön ikääntyminen vaikuttaa talouskasvuun
Makrotason tutkimuksissa on löydetty vahvoja viitteitä siitä, että väestörakenteen muutos on kytköksissä talous- ja tuottavuuskasvuun.[2]
Työpanoksen hidas kasvu tai peräti supistuminen hidastaa talouden potentiaalista kasvua. Työ on tärkeä tuotannontekijä kansantaloudessa. Mitä enemmän työtä tekeviä käsipareja on, sitä korkeammaksi bruttokansantuote muodostuu. Suomessa työikäisen väestön määrä supistui vuosina 2010–2024, mutta työllisten lukumäärä kasvoi hieman. Tämä heijastaa talouden sisäsyntyistä sopeutumista väestön ikääntymiseen. Olennaista on kuitenkin se, että talous ja työllisyys olisi todennäköisesti kasvanut havaittua nopeammin, mikäli työikäisen väestön määrä olisi supistumisen sijaan kasvanut.
Suurempi vanhusväestö johtaa aikaisempaa suurempiin julkisiin menoihin. Välitön vaikutus tulee eläkemenojen kasvun kautta, mutta ajan myötä myös julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhoivan menot kasvavat. Julkisten menojen hallitsemattoman kasvun seurauksena on verotuksen kiristyminen, julkisten menojen leikkaukset, julkisen talouden velkaantuminen tai näiden yhdistelmä.
Väestön ikääntyminen nostaa työikäisen väestön keski-ikää. Tietyn rajan jälkeen ikä korreloi negatiivisesti yksilökohtaisen tuottavuuden kanssa. Korrelaatio pitää luonnollisesti sisällään suuren yksilökohtaisen tekijän, eli kaikkien kohdalla tuottavuus ei merkittävästi alene ennen eläkeikää. Väestötasolla ilmiö tarkoittaa kuitenkin sitä, että väestön ikääntyminen hidastaa tuottavuuskasvua kansantalouden tasolla.
Ikääntyminen on kytköksissä ihmisen mieltymyksiin ja siten ihmisten suhtautumiseen riskinottoon. Tyypillisesti ihmisen riskinottohalu vähenee iän myötä. Konkreettisesti vaikutukset näkyvät esimerkiksi yrityksen investointi- ja kasvuhalussa, ihmisten suhtautumisessa velkaan sekä alttiudessa vaihtaa työpaikkaa. Nämä kaikki ovat olennaisia tekijöitä pitkän aikavälin talouskasvun suhteen.
Suomen tilanne on kohenemassa
Kotamäki ja Lehtimäki (2025) laskivat, että Suomen elintaso, tuottavuus ja velkasuhde olisivat karkeasti Ruotsin tasolla ilman 2010-luvun voimakasta ikääntymisen vaihetta.
Väestön ikääntyminen on kärjistänyt Suomen talouden ongelmia, mutta tunnelin päässä näkyy valoa. Väestöennusteiden mukaan Suomen väestörakenteen muutoksen intensiivinen vaihe alkaa olemaan takana, ja lähitulevaisuudessa on odotettavissa hieman miedompaa ikääntymiskehitystä. Tämä muuttaa talouden kasvun mahdollisuuksia olennaisesti. 2030-luku tarjoaa rakenteellisesti paremmat kasvuedellytykset kuin 2010-luku, koska ikääntymisen negatiivinen vipuvaikutus heikkenee ja työn tarjontaa tukevien uudistusten kasvuvipu voimistuu.
On mahdollista, että työn tarjontaa tukevien uudistusten siivittämän Suomi voisi lähivuosina nousta nykyistä korkeammalle talouden kasvu-uralle väestön vanhenemisen hidastuessa. Työn tarjontaa lisäävät uudistukset ovat olleet ja tulevat olemaan olennaisia, koska väestön ikääntymisen vaikutuksia on mahdollista pehmentää kasvattamalla työllisten määrää. Yksi hyvä esimerkki on vuoden 2017 eläkeuudistus, jossa lakisääteistä eläkeikää nostettiin ja se sidottiin elinajanodotteeseen. Lisäksi työperäinen maahanmuutto voi lieventää työpanosvajetta.
Muu maailma harmaantuu
Suomi ja Japani ovat kulkeneet äkkinäisen ikääntymiskehityksen eturintamassa. Myös maat kuten Italia, Kreikka ja Portugali ovat ikääntyneet, mutta huomattavasti pidemmän ajan kuluessa.
Maailma tulee kuitenkin muuttumaan radikaalisti, kun entistä useammat maat astuvat nopean ikääntymisen polulle. Tärkeä esimerkki on Kiina, jonka noin miljardin hengen työväestön määrän odotetaan supistuvan noin neljänneksellä seuraavan 25 vuoden aikana.
Sellaisiakin maita on, joissa väestön ikääntyminen on ollut muita selvästi hitaampaa. Esimerkiksi Ruotsi, Tanska, ja Yhdysvallat ovat maita, joissa väestö kyllä vanhenee, mutta aivan eri vauhtia kuin monessa muussa länsimaassa.
Kaikki edellä mainittu tarkoittaa muutamia asioita. Ensinnä Suomen suhteellinen asema maailmassa paranee, kun väestökehityksen kahleet ovat Suomelle kevyempiä kuin muissa maissa. Suomi on tällä hetkellä vanhushuoltosuhteella mitattuna yksi EU:n ikääntyneimmistä maista; 25 vuoden päästä Suomi on lähellä EU:n keskiarvoa, mikä siis tarkoittaa voimakasta ikääntymiskehitystä muissa EU-maissa. Toisaalta ikääntymiskehitys saattaa tarkoittaa mullistuksia globaalilla pelikentällä, kun entistä useampi maa kamppailee väestön ikääntymisen aiheuttamien taloudellisten haasteiden äärellä.
Kuviossa esitetään vanhushuoltosuhteet Euroopassa 2000-2050.
Eli Suomen nopeimman ikääntymiskehityksen vaihe on takanapäin ja siten edellytykset aiempaa nopeampaan talouskasvuun ovat olemassa. Toki Suomen väestö ikääntyy edelleen. Lähitulevaisuuden haaste on kuitenkin eri mittaluokkaa Suomessa aiemmin tai mitä verrokkimme kohtaavat.
Eläkejärjestelmä julkisen talouden vivuttajana
Eläkejärjestelmä on merkittävä osa Suomen julkista taloutta. Uudistustarpeista huolimatta järjestelmä on viimeisimpien pitkän aikavälin arvioiden valossa kestävä eikä välitöntä maksunkorotuspainetta ole. Eläkemaksut ovat korkeat, mutta vastinparina eläketurva on kattava.
Suomi on poikkeus moniin maihin nähden: eläkkeitä on rahastoitu noin 280 mrd. euron verran. Monissa maissa rahastointia on niukasti, jolloin ikääntyminen heijastuu suoremmin veroihin ja vakuutusmaksuihin tai velkaan. Suomen eläkevastuu on Tilastokeskuksen vuoden 2022 arvion mukaan noin 900 mrd. euroa. Eläkevastuu kuvaa järjestelmän pitkän aikavälin sitoumuksia. Rahastot helpottavat eläkkeiden tulevaa rahoitusta.
Työeläkerahastot ovat lisänneet eläkkeiden rahoituksen tehokkuutta rahoitusmarkkinakanavan kautta: maksut on sijoitettu pitkällä horisontilla riskipitoisempiin kohteisiin, joiden tuotot ovat olleet valtion rahoituskustannuksia korkeammat (työeläkevakuuttajien nimellinen tuotto 1998–2024 oli noin 5,7 %). Tuottoero verrattuna valtion rahoituskustannuksiin heijastaa pidempää aikahorisonttia ja korkeampaa riskinkantokykyä, ja on osaltaan jakanut ikääntymisen rahoitusrasitusta ajassa.
Työeläkejärjestelmä on siis onnistuneesti kyennyt vivuttamaan eläkevakuutusmaksuja rahoitusmarkkinoille. Kustannuksena on ollut lyhyellä aikavälillä korkeampi eläkevakuutusmaksu.
Suomen työeläkevarat sijoitetaan pääosin ulkomaille, joten rahastointi ei koko painollaan kasvata kotimaista pääomakantaa. Olennaista on tulovirta: ulkomaiset sijoitustuotot rahoittavat osan eläkkeistä ja suojaavat riskiltä, jos kotimainen palkkasumma ei kasva odotetusti. Ilman rahastointia sopeutus nojaisi suoremmin veroihin, maksuihin tai velkaan, mikä vaikuttaisi herkemmin työn tarjontaan ja investointeihin.
Vastikään sovittu eläkkeiden sijoitusuudistus eli osakepainon kasvattaminen eläkejärjestelmässä kasvattaa eläkerahastoja, mikäli osakemarkkinoiden kehitys pysyy suotuisana pitkällä aikavälillä.
Rahastointi ja tuotot vähentävät ikääntymisen menopainetta, mutta ne muuttavat sen ajoitusta ja jakautumista: tarve äkillisiin kiristyksiin pienenee, mikä tukee talouden kasvuedellytyksiä.
Kuviossa esitetään Suomen eläkevarojen kehitys suhteessa bruttokansantuotteeseen 1975-2024.
Johtopäätös: Suomen seuraava kasvuluku voi olla aiempaa suotuisampi
Suomen nopein ikääntymisvaihe on ohi. Tämä yksittäinen tosiasia muuttaa talouden dynamiikkaa seuraavien vuosikymmenten aikana enemmän kuin yksikään yksittäinen politiikkatoimi.
Samalla kasvun esteet ovat yhä olemassa, mutta niitä ei enää vahvisteta väestön suunnalta yhtä voimakkaasti.
Kasvun lähteet ovat jatkossa työn tarjonnan kasvu, tuottavuus ja teknologian parempi omaksuminen, investointien ja osaamisen lisääntyminen sekä ennakoiva julkisen talouden vakauttaminen.
Suomen väestö ikääntyy edelleen, mutta paine vähenee – samalla kun muu maailma harmaantuu nopeammin. Tämä luo Suomelle paremmat kasvuedellytykset kuin on pitkään ollut.
[1] Vanhushuoltosuhde on vanhusväestön osuus suhteutettuna työikäiseen väestöön.
[2] Ks. esim. Aiyar et al (2016), Maestas et al (2023), tai Kotamäki ja Lehtimäki (2025)
