Rahoitusriski

Rahoitusriski koskee sekä pitkäaikaista uudelleenrahoitusriskiä että lyhytaikaista likviditeettiriskiä.

Hallitakseen pitkäaikaista uudelleenrahoitusriskiä Suomen valtio hajauttaa varainhankintaa. Hajauttamisen periaate sisältää varainhankinnan hajauttamisen juoksuajoiltaan, instrumenteiltaan ja sijoittajapohjaltaan. Varainhankintaa tehdään siten, että ajallisia riskikeskittymiä ei pääse syntymään. Valtion varainhankinnan perusta on markkina- ja sijoittajalähtöisessä viitelainamuotoisessa varainhankinnassa. Se turvaa hyvinkin suurten rahoitustarpeiden tehokkaan toteutuksen. Valtio laskee liikkeeseen uusia viitelainoja, jotka ovat pääasiassa juoksuajoiltaan keskipitkiä (n. 5 vuotta) ja pitkiä (yli 10 vuotta) ns. syndikoiduilla järjestelyillä. Liikkeeseenlaskustrategian tavoite on tasainen ja keskittymiä välttävä takaisinmaksuaikataulu. Valtio voi ostaa velkaa myös takaisin jälleenrahoitusriskiä vähentääkseen.

Lyhytaikaista rahoitusriskiä (alle 12 kk) hallitaan ylläpitämällä sijoitettua likviditeettipuskuria ja ottamalla lyhytaikaista velkaa. Likviditeetin hallinta perustuu Valtiokonttorin ylläpitämään koko valtiosektorin kassaennustejärjestelmään. Valtion virastojen toimittaminen ennustetietojen perusteella Valtiokonttori joko sijoittaa ylimääräisiä kassavaroja tai hakee markkinoilta lyhytaikaista rahoitusta.

Valtiovarainministeriö on asettanut rajoitteita ennustettujen kattamattomien maksujen suuruuteen. Sijoituspäätöksiä tehtäessä valtio tähtää luottoriskittömiin vaihtoehtoihin, esimerkiksi vakuudelliseen sijoittamiseen ensisijaisena vaihtoehtona. Lyhytaikaisina varainhankintamuotoina ovat mm. valtion velkasitoumukset, joita voidaan laskea liikkeeseen sekä euro- että dollarimääräisinä sekä muut lyhytaikaiset lainat.

Julkaistu 22.2.2013 klo 16.15 , päivitetty 11.8.2015 klo 15.08
Suomeksi   På svenska   In English

Takaisin sivun alkuun

Anna palautetta

Viesti koskee


Yhteystiedot